Takaisin pääsivulle

01 huhtikuu
2020

Koronakriisin hoitamisessa hukattu aikaa ja tehty virheitä

Työmme eduskunnan perustuslakivaliokunnassa on noussut koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen aikana keskeiseen asemaan valmiuslain ja siitä seuranneiden erilaisten rajoitustoimenpiteiden käyttöönoton myötä. Perustuslakivaliokunta on kansankielellä ilmaistuna se valiokunta, joka antaa poikkeusolojen keskellä siunauksensa hallituksen tekemille rajoitustoimenpiteille (esim. valmiuslain voimaansaattaminen ja käyttöönottoasetus Uudenmaan sulkemisesta ja väliaikaislaki ravintoloiden sulkemisesta).

Perustuslakivaliokunta käsitteli maaliskuun loppupuolella nopealla aikataululla useita hallituksen rajoitustoimenpiteisiin tähtääviä asetuksia. Näin suurten asioiden perusteellisen käsittelyn vuoksi valiokunnan kokoukset ja eduskunnan täysistunnot venyivät pitkälle iltaan. Koronakriisin etenemisen hillitsemiseksi, terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn turvaamiseksi ja ihmishenkien pelastamiseksi tarvittavat rajoitustoimenpiteet on ollut kuitenkin välttämätöntä saattaa voimaan mahdollisimman nopeasti.

Nyt tehdyillä rajoitustoimenpiteillä on puututtu kansalaisille kuuluviin perusoikeuksiin, kuten liikkumisvapauteen ja elinkeinovapauden harjoittamiseen. Terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen pandemian aikana on kuitenkin perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta erittäin painava peruste, jolla on yhteys perustuslaissa säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen turvata jokaisen oikeus elämään sekä turvata myös pandemian oloissa jokaiselle riittävät terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä.

Perustuslakivaliokunta käsittelee jälleen huomenna kokouksessaan hallituksen toimia, joilla se pyrkii vastaamaan koronakriisiin.

Valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönottamisen edellytyksenä on, että maassa vallitsevat poikkeusolot. Perustuslain kannalta merkityksellistä on, että valmiuslaki voi tulla sovellettavaksi vain erittäin vakavissa kriiseissä, jotka koskettavat koko kansakuntaa tai ainakin suurta osaa siitä ja vaikuttavat koko yhteiskunnan toimivuuteen. Poikkeuksellisten toimivaltuuksien käyttämiseen oikeuttava poikkeusolo voi olla käsillä ainoastaan silloin, kun viranomaisten normaalioloissa käyttämät valtuudet eivät riitä tilanteen hallitsemiseksi. Valmiuslaissa säädettyjen toimivaltuuksien käyttöönottoa esittävällä on velvollisuus esittää riittävät perustelut sille, että toimivaltuuksien käyttöönotto on välttämätöntä ja oikeasuhtaista.

Henkilökohtaisena mielipiteenäni totean, että poikkeusolot, valmiuslain käyttöönotto ja tarvittavat käyttöönottoasetukset olisi pitänyt saattaa voimaan nykyistä aikaisemmin. Valmiuslain esitöiden mukaan laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti on kyseessä silloinkin, kun se ei ole vielä tullut Suomeen. Valitettavasti maan korkein johto hukkasi paljon tärkeää aikaa liikaan jahkailuun. Oman arvioni mukaan lähes kaikki hallituksen tekemät toimet taistelussa koronavirusta vastaan ovat laahanneet noin kuukauden myöhässä. Asiasta vastaavat virkamiehet ja hallituksen edustajat eivät tehneet tärkeitä taudin kulkua hidastavia ja koronaviruksen leviämistä estäviä toimia riittävän ajoissa. Valtioneuvoston koronaryhmä ei ole saanut kokouksia koolle, ja kriisin johtaminen on ollut puutteellista.

Maailman terveysjärjestö WHO:n (World Health Organization) johtoryhmän italialainen jäsen, professori Walter Ricciardi on korostanut, että oli vakava virhe jättää eristämättä Kiinasta Italiaan tulleet ihmiset. Suomessa tehtiin sama virhe, kun matkustajien annettiin lentää epidemia-alueilta eri puolille Suomea yli kahden viikon ajan. Lentoja olisi pitänyt keskeyttää ja määrätä ulkomailta pahimmilta kriisialueita tulevat matkustajat valvottuun karanteeniin. Suomessa olisi voitu jo olemassa olevan lainsäädännön puitteissa asettaa ulkomailta Suomeen palaavat henkilöt vähintään 14 vuorokauden karanteeniin sanktioiden uhalla. Pelkästään nämä toimenpiteet toteuttamalla kansalaisten terveydelle, maamme liike-elämälle ja kansantaloudelle olisi todennäköisesti aiheutunut vain murto-osa nykyisistä haitallisista vaikutuksista. Myös terveydenhuolto sekä lääke- ja ruokahuolto olisi ollut helpompi toteuttaa pienemmälle määrälle sairastuneita ihmisiä. Voidaan sanoa, että tämän vakavan laiminlyönnin seurauksena meillä on nyt lähes kaikkialle Suomeen levinnyt koronakriisi.

Jo helmikuun puolivälin jälkeen Suomeen tuli tietoja Pohjois-Italian koronaepidemian eskaloitumisesta. Samaan aikaan suomalaiset olivat hiihtolomillaan Italiassa ja muualla Alpeilla. Italian hallitus eristi kymmenen kuntaa 22.-23. helmikuuta. Suomessa ei ryhdytty tuolloin minkäänlaisiin varautumistoimiin, vaikka tietoa ja kansainvälistä kokemusta oli jo saatavilla Suomen Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) käyttöön. Ilmassa oli sen sijaan vähättelyä ja hyssyttelyä. Hallitus nukkui.

Hallitus ja THL ovat tehneet virheitä. Yksi käsittämättömimmistä virheistä oli kuvailla tautia hengenvaaralliseksi ainoastaan ikäihmisille. Tämä oli jo kauan sitten osoittautunut virheelliseksi tiedoksi. Aluksi THL myös arvosteli Italian rajoituksia jopa ylimitoitetuiksi ja vähätteli niitä julkisesti. Sanna Marinin (sdp.) hallitus ainoastaan ”seurasi” tilannetta yhdessä THL:n kanssa. Helmikuun 27. päivä sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) lausui tiedotustilaisuudessa, ettei Suomessa ole mitään epidemiaa. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköltä Terhi Varhilalta puolestaan kuultiin tämän hengenvaarallisen taudin yhteydessä termi ”laumaimmuniteetti”, mikä sai monet lääkärit nousemaan takajaloilleen.

Lopulta monien kiusallisten vaiheiden ja jahkailujen jälkeen maamme johto päätti ryhtyä vaadittaviin toimenpiteisiin. On selvää, että koronakriisin torjunnassa olisi pitänyt pystyä ennakoivaan ja nopeampaan toimintaan.

Tällä hetkellä taistelussa koronaa vastaan puuttuu keinovalikoimasta edelleen esimerkiksi kansalaisten mittava testaaminen. Testaamisen puutetta THL on perustellut esimerkiksi sillä, ettei testejä tekevälle laboratoriohenkilökunnalle ole riittänyt suojavarusteita, ja laboratorioista on puuttunut testivälineitä. Myös resursseja tarvittaisiin lisää tartunnan saaneiden jäljittämiseen.

WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus on toistuvasti painottanut, että aggressiivinen testaaminen, kontaktien jäljitys ja tartunnan saaneiden ja altistuneiden tehokas eristäminen yhdessä sosiaalisen etäisyydenoton kanssa voivat estää tartuntoja ja pelastaa ihmishenkiä. Näitä toimia ovat toteuttaneet erityisesti Kiina, Etelä-Korea, Singapore ja Islanti. Tulokset puhuvat puolestaan: taudin eteneminen on saatu näissä maissa jossain määrin hallintaan.

Myös Suomessa on nyt tehtyjen toimenpiteiden lisäksi syytä ryhtyä nopeasti testaamaan, jäljittämään ja eristämään tartunnan saaneita. Esimerkiksi HUS:in neurokirurgi Esa-Pekka Pälvimäki on painottanut sitä, että Suomen on otettava oppia muiden maiden hyvistä käytännöistä ja vältettävä niiden tekemät virheet.

Sosiaali- ja terveysministeriö päätti 23.3. avata lääkintämateriaalien ja suojavarusteiden huoltovarmuusvarastot koronakriisin takia. Huoltovarmuuskeskus on jakanut varusteita ja materiaalia viidelle yliopistolliselle sairaanhoitopiirille. Huoltovarmuuskeskus hankkii tällä hetkellä suojavarusteita myös Euroopasta ja Aasiasta, erityisesti Kiinasta. Suomessa valmistetaan vain pieni osa täällä käytössä olevista lääkinnällisistä laitteista ja terveydenhuollon kulutustavarasta. Huoltovarmuuskeskus etsii tuotteita ensisijaisesti globaaleilta markkinoita, ei mistään tietystä maasta. Tällä viikolla Suomi on ostanut Kiinasta neljän lentokoneen verran varusteita kymmenkertaiseen hintaan normaalihintaan verrattuna. Eräiden arvioiden mukaan tavaran yhteishinta liikkuu jopa kymmenissä miljoonissa euroissa. Vaikka varusteiden hankinta on tietysti hyvä asia, olisi se voinut maksaa Suomelle huomattavasti vähemmän, mikäli hallitus olisi ottanut maailmalla riehuvan hengenvaarallisen taudin ajoissa tosissaan. Suomessa menetettiin sekä aikaa että rahaa.

Suomi on käynnistämässä kotimaisissa yrityksissä tiettyjen terveydenhuollon suojatavararyhmien tuotannon. Esimerkiksi kasvojen suojavisiireitä valmistetaan tai niiden tuotantoa suunnitellaan jo neljässä kotimaisessa yrityksessä, jotka ovat muuttaneet tuotantoaan vastaamaan tarvetta. Suomessa on myös yrityksiä, joissa on vireillä selvitys suojaviittojen ja kertakäyttöisten tekstiilisuojatakkien, -housujen ja -myssyjen tuotannon aloittamisesta.

Kansalaiset ovat olleet erityisen huolissaan hengityslaitteiden riittävyydestä. Suunnitelmissa on, että hengityskoneita tuotettaisiin Suomessa, jos niitä jossain vaiheessa täytyy hankkia lisää. Valmiuslain nojalla ei ole mahdollista, että valtioneuvosto määräisi jonkin tietyn yrityksen tuottamaan tiettyä tuotetta kriisitilanteessa. Huoltovarmuuskeskus on ollut kuitenkin tässä asiassa yhteydessä yhteistyöyrityksiensä kanssa. Toivon, että tässä asiassa onnistutaan toimimaan etupainotteisesti.

Tällä hetkellä tarvitaan ensisijaisesti lisää osaavaa henkilökuntaa tehohoitoon. Tähän ongelmaan eduskunta on pyrkinyt vastaamaan hyväksymällä valmiuslain käyttöönottoasetuksen, jonka nojalla voidaan muun muassa velvoittaa terveydenhuollon henkilökunta tekemään työtä koko valtakunnan alueella.

Sattumanvaraiset ja ennakoimattomat pandemiat voivat häiritä jotakin osaa tuotanto- ja toimitusketjusta ja heikentää kansallista huoltovarmuutta. Pandemiat vähentävät ja vaikeuttavat matkustamista, voivat vaurioittaa logistiikan toimintaa ja halvaannuttaa yhteiskuntia. Nyt koronapandemian yhteydessä on käynyt selväksi, ettei suomalaista lääkinnällisten laitteiden ja terveydenhuollon kulutustavaroiden tuotantoa pidä tulevaisuudessa ajaa alas, päinvastoin, sitä tulee lisätä. Valitettavasti nyt myös useiden lääkkeiden, terveydenhuollon tarvikkeiden ja laitteiden valmistajat ja varastot sijaitsevat Suomen rajojen ulkopuolella. Tähän on pyrittävä saamaan aikaan muutos.

Kapasiteetin nostaminen ylös kriisitilanteessa vie aikaa ja rahaa. Se on aina kalliimpi prosessi kuin se, että ylläpidämme nykyisin olemassa olevaa tuotantokapasiteettia. On myös äärettömän tärkeää pitää huolta terveydenhoitohenkilöstön tietotaidoista, kuten esimerkiksi tehohoidon laitteiden käytöstä.

Globaali maailma ja sen tuotantorakenne on jo riski itsessään, sillä globaali järjestelmä rakentuu valtioiden väliselle vahvalle keskinäisriippuvuudelle. Tällaisessa maailmassa jonkin tuotteen tuotannon loppuminen jossakin maassa vaikuttaa muihinkin maihin. Globaalit tuotantoketjut on rakennettu keskinäisriippuvaisiksi, jolloin ketjuun kohdistuva häiriö uhkaa rampauttaa koko ketjun ja johtaa tavarapulaan. Esimerkkinä keskinäisriippuvuuteen liittyvistä riskeistä voidaan mainita juuri lääketurvallisuus. Nykyisin suurin osa lääkkeiden tehoavista aineista tuotetaan Kiinassa. Häiriö Kiinan lääketeollisuudessa voi aiheuttaa länsimaissa vakavan lääkepulan.

Koronakriisi osaltaan osoittaa, miten keskeisiä asioita maamme omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat. Henkilökohtaisesti näen, että elinvoimaiset paikallistaloudet ja hajautetut tuotantorakenteet valtakunnallisesti pystyisivät vastaamaan parhaiten globaaleihin kriiseihin. Suomen on maantieteellisen sijaintinsa sekä alueellamme vallitsevien kylmien olosuhteiden vuoksi nähtävä kriisien kannalta keskeisen tuotannon omavaraisuus kansallisena velvollisuutena.

Huoltovarmuustoimenpiteillä varmistetaan yhteiskunnan toiminnalle välttämättömien toimintojen jatkuvuus häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Verkostoituneen yhteiskunnan uhkiin varautuminen edellyttää materiaalista varautumista ja yhteiskunnan huoltovarmuudelle kriittisten organisaatioiden toiminnan jatkuvuuden turvaamista.

Koronakriisissä on kyse laaja-alaisesta uhasta. Silloin on tärkeää tehdä tiivistä kansallista koordinaatiota ja kansainvälistä yhteistyötä. Kansallisen varautumisen kehittäminen ja huoltovarmuuden turvaaminen ovat yhä enemmän riippuvaisia yksityisen sektorin toimijoista ja huoltovarmuustoiminnan painopiste on siirtynyt kohti huoltovarmuuskriittisten yritysten toiminnan jatkuvuuden turvaamista.

Kansallista varmuusvarastointia painottava perinteinen ajatus huoltovarmuudesta on edelleen relevantti. Esimerkiksi tiettyjen kriittisten resurssien ja hyödykkeiden, kuten polttoaineiden, viljan ja lääkkeiden varmuusvarastointi on tärkeää paitsi kansainvälispoliittisten poikkeusolojen myös odottamattomien kansainvälisen logistiikan tai markkinoiden häiriötilanteiden varalle.

Suomella on tiettyjä ominaisuuksia, jotka mahdollistavat kansalliset huoltovarmuustoimet. Näitä ovat muun muassa laajat luonnonvarat, hyvä ruoan tuotannon ja jakelun kyky sekä hyvätasoinen fyysinen ja ICT-infrastruktuuri. Lisäksi huoltovarmuuskeskuksella on kykyä ja tietotaitoa varautua erinäisiin huoltovarmuushaasteisiin ja suunnitella näiden varalle tarvittavia toimia. Sitä mukaa kuin uhkakuvat muuttuvat myös kansallisen varautumisen painotuksia tulee muuttaa.

Koronakriisi on osaltaan osoittanut, että Suomen varautumisessa kriisitilanteisiin on puutteita. Suomalaisen yhteiskunnan kyky vastata kriiseihin tarvitsee kaiken valmistelu- ja koordinointityön lisäksi myös päättäjien kykyä johtaa maata kriisitilanteessa. Haluan erityisesti peräänkuuluttaa johtajuutta hallitukselta nykytilanteessa. Tehdyt virheet on syytä arvioida tarkasti myöhemmin. Nyt on keskityttävä välttämään uudet virheet sekä tehtävä kaikki tarvittava kansalaisten hengen ja terveyden suojelemiseksi.

Kansalaisten terveyden lisäksi hallituksen on toimittava määrätietoisesti Suomen talouden ja pk-yritysten pelastamiseksi. Nyt tehdyt toimet eivät yksin riitä. Se, mitä tarvitaan, on valtion riittävän suuri suora tuki niille tulonsa jo menettäneille ja pian menettäville yksinyrittäjille ja pk-yrityksille, jotka joutuvat myös poikkeusoloissa kattamaan jatkuvat pakolliset menonsa. Tämä suora tuki tulee toteuttaa velkarahalla. Mitä enemmän koronakriisi kaataa yrityksiä ja mitä enemmän kansalaisia joutuu työttömiksi, sitä kauemmin kansantaloudelta ja suomalaiselta yhteiskunnalta kestää toipua kriisistä. Yritysten pelastaminen kriisiajan yli velkarahalla tulee julkiselle taloudelle huomattavaksi halvemmaksi, kuin yritysten kaatuminen ja suuri työttömyys.

Nykytilanteessa ei voida olla korostamatta liikaa sitä, kuinka tärkeää kansalaisten on itse seurata tilanteen kehittymistä, annettuja virallisia ohjeistuksia ja toimia niiden mukaan. Tämä on välttämätöntä, jotta pystymme hidastamaan koronaviruksen etenemistä sekä takaamaan erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kanssaihmisten, riskiryhmiin kuuluvien, vanhusten ja perussairaiden selviytymisen.

Kriisin taltuttamiseksi Suomen hallituksen ja johtavien virkamiesten on syytä kuunnella tarkasti maailman johtavia asiantuntijoita kriisin hoitamisessa sekä ottaa toimiviksi osoittautuneet käytännöt laajalti käyttöön maassamme. Ajantasaisen tiedon hyödyntämisellä, oikeilla toimintatavoilla, tiukalla johtamisella ja kansalaisten vastuullisella toiminnalla tästä kriisistä selvitään.